Totta puhuakseni, olen vältellyt tähän blogiin kirjoittamista vähän aikaa. Siksi ei ole juurikaan uusia postauksiakaan tullut. Syytä ei sinäänsä ole. Ei oikein ole ollut mitään oikeaa aihettakaan. Ei ole ollut tarvetta kirjoittaa mitään. Nyt taas löytyy enemmän aiheita kun mitä pää kestää.
Oon varmasti joskus selittänyt kauan aikaa sitten kavereille etten pelkää mitään. Puhuakseni totta - kaikki tuo on pelkkää paskanjauhantaa. Kaikki pelkää jotain. Jotkut hämähäkkejä, toiset pimeää. Joskus sen pelon löytäminen kestää kauemmin kuin toisilla. Itse taisin juuri kasvaa pois siitä pelosta joka on vallinnut mun mieltä siitä lähtien kun olin pieni.
Olen pelännyt kylmää pimeää jo noin 2-vuotiaasta lähtien. En nyt puhu siitä kun on ulkona pakkasessa luonnollisessa pimeässä, kun kuu möllöttää kirkkaana taivaalla ja tuhannet tähdet tuikkivat taivaalla. Puhun siitä pimeästä kylmästä joka vallitsee unissa ja alitajunnassa.
Kaiken tämän pelon on saattanut laukaista Muumien Mörkö. Se kylmä ja yksinäinen hahmo jonka lähellä kaikki kukat kuolevat ja jonka ympäriltä kaikki kykenevät juoksevat pois. Se oli pelottavin asia minkä saatoin kuvitella pienenä. Näin siitä painajaisia. Että tulee kylmä ja pilkkpimeää. En löydä ketään mistään. Juoksen pois henkeni uhalla, välillä kaadun ja siten aina kompuroin takaisin pystyyn jatkamaan pakomatkaa. Kuulen sen äänen takanani ja tahtomattani käännyn katsomaan sen suuria valkoisia hampaita ja yllättävän symmetrisiä silmiä.
Painajainen on aina sama. Kylmä, pimeä ja yksinäisyys. Ne asiat eivät koskaan vaihtuneet. Mörkökin pysyi aina samanlaisena...
Yövalokin lähti vasta kun olin 4.:llä luokalla
Kuten sanoin yksi menee toinen tulee.
Nyt sen on korvannut se kun ei tiedä jotain asiaa. Enkä mä nyt puhu siitä jutusta kun ei tiedä vaikka kuinka paljon 2x2 on tai vaikka huomisen säätä...
Mä puhun siitä kun ei tiedä mitä tuleva tuo tullessaan. Mitä tulee tapahtumaan kun sanoo tai tekee jotain. Pilaako se sen minkä eteen on raatanut.
Tää pelko monesti ilmenee myös silloin kun mä alan kirjoittaa jotain stooria. Useimmat ihmiset puhuvat siitä kuinka he rakastavat kirjoittaa kun silloin voi päättää mitä tapahtuu milloin tapahtuu tai miten tapahtuu. Mut ei mulla sellaista oo... Kaikki vaan tulee ja välillä kun katsoo mitä on tullut kirjoitettuu tulee semmonen ''mitä vittua?'' fiilis. Mä en koskaan saa tietää mitä tosta tarinasta tulee. Mä en suunnittele mitään. Kirjoitan vain niin kauan kunnes näppäimistö ei enään kestä. Aina en edes uskalla miettiä kirjoittamista. Mitäköhän sieltäkin taas tulisi paperille.
Pointtini kaikessa tässä pälpätyksessä?
Kaikilla on pelkoja. Se kuuluu elämään. Ei kukaan ole terminaattori. Sellainen kone joka ei pelkää mitään. Se ei ole osa ihmisluontoa.
Näihin sanoihin päätän tälläkertaa.
Kaikille mukavaa tulevaa Ystävänpäivää! ;)
sunnuntaina, helmikuuta 12
keskiviikkona, tammikuuta 11
Tieto on valtaa
Puheskelin tuossa eilis-illan postauksessa että laskin eilen matikkaa ihan omasta mielenkiinnosta. Ja ottaen huomioon että mulla on kasi matikasta- oon aika perkeleen ylpee ittestäni - vaikka itse vastaus ei ole jotain joka voisi etsää sodat, lopettaa AIDS:in tai mitään muuta mullistavaa. Mutta se että sain laskettua jotain näin helposti ja vieläpä ''oikein'' teki musta ihan sairaan ylpeeks ittestäni!
Elikkä. How many licks does it take to get to the center of a lollipop/tootsie pop? Näin suomeksi sanottuna : Kuinka monta nuolasua kestää että ollaan tikkarin / ( purkallisen tikkarin) keskustassa?
Siis sinääsähän tähän vaikuttaa monikin asia.
1. Kuinka pitkä on tikkarisi säde? ( puolet halkasiasta)
2. Kuinka paljon erität sylkeä
3 Kuinka nopeasti nuolaset
Ynnämuuta vastaavaa.
Nuo kolme tekijää ovat kuitenkin ne tärkeimmät muuttajat tässä ns ''laskussa'' joten ne aina kannattaa ottaa huomioon kun lasket omaa ''tikkarinsyöntiäsi''
Näin minä laskin sen .
Eka pitää laskee että kuinka levee se tikkarin halkasija on - sitte laske siitä säde, eli jaat sen toisella. Jos sä tiiät et siinä on tikkua mukana karkin sisällä eikä se vaan roiku siinä nii laske sen tikun leveys ja miinusta se tuosta leveydestä- siten sä et erehdy laskemaan vahingossakaan nuolaisuja jotka tulisivat oikeasti keskelle sinne tikun SISÄLLE.
Huomioi tämä asia kun lasket! Tikkari EI SAA PÄÄTYÄ suun SISÄLLE! Sylki hajoittaa tikkarin rakennetta ja näin sitten oikeita ja korrekteja nuolaisuja tulee vähemmän. aka. Lasku menee väärin.
Nyt tulee sitten se hankalin kohta jossa tulee eniten virheitä. Itse nuolaisujen lasku.
Itse hajoitin tässä kohtaa nuolaisuina noin 0,5 sekunnin mittaisia nuolaisuja. Minulle normia mittaa. Miten laskin itse nuolaisut oli asia jonka kanssa punnin hetken. Jos olisin laskenut kännykän laskimella tai muulla laskimella- raja tulisi loppujen lopuksi vastaan. Päädyimpä sitten tekemään sen näin: Tein urakan 10 nuolasun erässä ja kirjasin jokaisen erän päätyttä numeron 10 tyhjään paperiin. Sitten kun olin melko lopussa aloin laskemaan niitä aina pienemmissä erissä ja sitten sain vastaukseksi 1109, Tuhatsatayhdeksän nuolaisua meni kun tein puoli tikkaria.
Laskun jälkeen pitää jakaa numero sillä tikkarin säteellä. Se kannattaa tehdä siinä ihan millimetrien mitalla. muuten saattaa tulla helposti vahinkoja . Itselläni kirsikan makuinen ChupaChup oli säteeltään 4.3 joten 1109 : 4.3 = 257.906977 eli ~ 257.9 nuolasua millimetrille.
Nyt kun tiedetään kuinka monta nuolasua tarvitaan yhteen mm. voin laskea että kuinka monta nuolasua menee vaikka 5mm säteellä jne. Taivas rajana.
Alko mietityttää toi 5 mm...
nyt täytyy vain kerrota toi 257.9 sillä 5 niin tietää kui paljon arviolta siin menee noit nuolasuja
257.9 x 5 = 1 289.5 nuolasua
Ai enkö jo kertonut. Ei mulla oo parempaakaan tekemistä ku turha laskeskelu. Mut now you know.
No Regrets ,
Jutta
ps- älä välitä jos on kirjoitusvirheitä. tein tätä myöhään illalla ja olin kuoleman väsynyt!
Elikkä. How many licks does it take to get to the center of a lollipop/tootsie pop? Näin suomeksi sanottuna : Kuinka monta nuolasua kestää että ollaan tikkarin / ( purkallisen tikkarin) keskustassa?
Siis sinääsähän tähän vaikuttaa monikin asia.
1. Kuinka pitkä on tikkarisi säde? ( puolet halkasiasta)
2. Kuinka paljon erität sylkeä
3 Kuinka nopeasti nuolaset
Ynnämuuta vastaavaa.
Nuo kolme tekijää ovat kuitenkin ne tärkeimmät muuttajat tässä ns ''laskussa'' joten ne aina kannattaa ottaa huomioon kun lasket omaa ''tikkarinsyöntiäsi''
Näin minä laskin sen .
Eka pitää laskee että kuinka levee se tikkarin halkasija on - sitte laske siitä säde, eli jaat sen toisella. Jos sä tiiät et siinä on tikkua mukana karkin sisällä eikä se vaan roiku siinä nii laske sen tikun leveys ja miinusta se tuosta leveydestä- siten sä et erehdy laskemaan vahingossakaan nuolaisuja jotka tulisivat oikeasti keskelle sinne tikun SISÄLLE.
Huomioi tämä asia kun lasket! Tikkari EI SAA PÄÄTYÄ suun SISÄLLE! Sylki hajoittaa tikkarin rakennetta ja näin sitten oikeita ja korrekteja nuolaisuja tulee vähemmän. aka. Lasku menee väärin.
Nyt tulee sitten se hankalin kohta jossa tulee eniten virheitä. Itse nuolaisujen lasku.
Itse hajoitin tässä kohtaa nuolaisuina noin 0,5 sekunnin mittaisia nuolaisuja. Minulle normia mittaa. Miten laskin itse nuolaisut oli asia jonka kanssa punnin hetken. Jos olisin laskenut kännykän laskimella tai muulla laskimella- raja tulisi loppujen lopuksi vastaan. Päädyimpä sitten tekemään sen näin: Tein urakan 10 nuolasun erässä ja kirjasin jokaisen erän päätyttä numeron 10 tyhjään paperiin. Sitten kun olin melko lopussa aloin laskemaan niitä aina pienemmissä erissä ja sitten sain vastaukseksi 1109, Tuhatsatayhdeksän nuolaisua meni kun tein puoli tikkaria.
Laskun jälkeen pitää jakaa numero sillä tikkarin säteellä. Se kannattaa tehdä siinä ihan millimetrien mitalla. muuten saattaa tulla helposti vahinkoja . Itselläni kirsikan makuinen ChupaChup oli säteeltään 4.3 joten 1109 : 4.3 = 257.906977 eli ~ 257.9 nuolasua millimetrille.
Nyt kun tiedetään kuinka monta nuolasua tarvitaan yhteen mm. voin laskea että kuinka monta nuolasua menee vaikka 5mm säteellä jne. Taivas rajana.
Alko mietityttää toi 5 mm...
nyt täytyy vain kerrota toi 257.9 sillä 5 niin tietää kui paljon arviolta siin menee noit nuolasuja
257.9 x 5 = 1 289.5 nuolasua
Ai enkö jo kertonut. Ei mulla oo parempaakaan tekemistä ku turha laskeskelu. Mut now you know.
No Regrets ,
Jutta
ps- älä välitä jos on kirjoitusvirheitä. tein tätä myöhään illalla ja olin kuoleman väsynyt!
tiistaina, tammikuuta 10
Sorry mates
Tänään ei tuu blogiin mitään kummempaa - koska käytin kaiken vapaa-ajan laskiessani matikkaa vapaaehtoisesti. Saatte nähä sitten huomisen postauksessa! Cheers! :)
maanantaina, tammikuuta 9
''Vaihtelu virkistää vain jos on parempaa tiedossa''
Sattui tulemaan tuo lause mieleeni kun astelin ensimmäistä kertaa äidinkielen tunnille tässä 3. jaksossa. Ja koska rakkain äidinkielenopettajani lähti työskentelemään MLL:lle ja jätti meidät kärsimään 9. luokan, uuden - mielestäni paljon paljon huonomman opettajan seuraan.
Jouduin tuon pari ensimmäistä kuukautta syyslomaan asti kärsimään tuota opettajaa ja ilahduin suuresti kun meillä ei ollut äikkää enään jouluun asti. Olisi pitänyt ymmärtää että seuraavat kaksi jaksoa ennen koulun loppua tulee olemaan äikkä täyteisiä jaksoja... Hemmetti.
Aina ei vaan osaa ymmärtää toiveiden seurauksia, mutta olen nyt kyllä iloinen että joulua ennen ollut jakso oli äikkä vapaata aluetta, ja vaikka rakstan äidinkieltä oppiaineena on opettajan vaihto lannistanut minun opiskelua enemmän kun odotin.
Ennen opettajan vaihtoa äidinkielen tunnit olivat viikon kohokohtia, jolloin sain vapaasti saada ääneni kuulluksi ja ilmaista itseäni uudella ja mukavalla tavalla. Muistot ala-koulun äidinkielen tuntien tavoista kaikkine tehtävine ja kielioppeineen olivat lukkojen takana kaukana unholaan unohdetussa pahvilaatikossa ja nyt kun opettaja vaihtui ne kaikki huonot muistot hiipivät kamalan nopeasti takaisin muistiin. Nykyään äidinkielen tunnit ovat se piikki lihaksessa.
Koho kohta 7.-8. luokan äidinkielen tunneista oli kun 8. luokan syksyllä pojat kommentoivat miten he ''eivät pitäneet'' opettajastamme. Fiksuna (tai ei niin fiksuna) ihmisenä menin kommentoimaan asiaa näin
''No älkääs nyt valittako. Miettikää ku meijän ope vaihtuis ja meille tulis huonompi opettaja''
^^ tuon voin laittaa sukuvikojen piikkiin. Meidän perheellä on inhottava tapa sanoa mitä sylki suuhun tuo.
Sain kuulla pahan virheeni pian sen jälkeen kun opettajani katsoi minuun kun puulla päähän lyötynä ja hullunkatse silmäkulmassa.
Adjektiivien vertailu... Jutta HERÄTYS!
Huono - HUONOMPI- huonoin (tämän muistin vasta pian luokan ulkopuolella kun ystäväni tulivat nauramaan minulle/minun kanssani ( en ole vieläkään oikein varma) /tässä vaiheessa ystäväni kertoivat myös että kaikki luokassa olivat katsoneet minua WTF ilmeellä. Taisi muuten olla 1. kerta... Nyt niitä tulee jokatoinen tunti :P
Hyvä homma että kuitenkin olin tuon opettajan hyvä ystävä oppilas-opettaja suhteessa joten hän uskottavasti tiesi että olin mennyt sanomaan jotain joka kävi järkeen vain jos on tietoinen Jutta-logistiikasta.
Jutan adjektiivin vertailu
Hyvä- HUONOMPI- huonoin.
Luojan kiitos meillä oli tuona päivänä siunatut kaksi tuntia niin toisen tunnin loputtua jäin luokkaan selittämään tämän logistiikkani.
Niin ja tämän samaisen tarinan saan kulla aina vähän väliä kun mokailen kirjoitusoppien kanssa.
Mutta eipä se minua kauheesti sinäänsä haittaa...
No. Pääsempähän nyt sanomaan että Ha-Ha. Olimpas sittenkin oikeassa...
Onko sulle tullu jotain mokaa mille nyt pystyt nauramaan? Kerro kommenteissa omat kokemukset!
Jouduin tuon pari ensimmäistä kuukautta syyslomaan asti kärsimään tuota opettajaa ja ilahduin suuresti kun meillä ei ollut äikkää enään jouluun asti. Olisi pitänyt ymmärtää että seuraavat kaksi jaksoa ennen koulun loppua tulee olemaan äikkä täyteisiä jaksoja... Hemmetti.
Aina ei vaan osaa ymmärtää toiveiden seurauksia, mutta olen nyt kyllä iloinen että joulua ennen ollut jakso oli äikkä vapaata aluetta, ja vaikka rakstan äidinkieltä oppiaineena on opettajan vaihto lannistanut minun opiskelua enemmän kun odotin.
Ennen opettajan vaihtoa äidinkielen tunnit olivat viikon kohokohtia, jolloin sain vapaasti saada ääneni kuulluksi ja ilmaista itseäni uudella ja mukavalla tavalla. Muistot ala-koulun äidinkielen tuntien tavoista kaikkine tehtävine ja kielioppeineen olivat lukkojen takana kaukana unholaan unohdetussa pahvilaatikossa ja nyt kun opettaja vaihtui ne kaikki huonot muistot hiipivät kamalan nopeasti takaisin muistiin. Nykyään äidinkielen tunnit ovat se piikki lihaksessa.
Koho kohta 7.-8. luokan äidinkielen tunneista oli kun 8. luokan syksyllä pojat kommentoivat miten he ''eivät pitäneet'' opettajastamme. Fiksuna (tai ei niin fiksuna) ihmisenä menin kommentoimaan asiaa näin
''No älkääs nyt valittako. Miettikää ku meijän ope vaihtuis ja meille tulis huonompi opettaja''
^^ tuon voin laittaa sukuvikojen piikkiin. Meidän perheellä on inhottava tapa sanoa mitä sylki suuhun tuo.
Sain kuulla pahan virheeni pian sen jälkeen kun opettajani katsoi minuun kun puulla päähän lyötynä ja hullunkatse silmäkulmassa.
Adjektiivien vertailu... Jutta HERÄTYS!
Huono - HUONOMPI- huonoin (tämän muistin vasta pian luokan ulkopuolella kun ystäväni tulivat nauramaan minulle/minun kanssani ( en ole vieläkään oikein varma) /tässä vaiheessa ystäväni kertoivat myös että kaikki luokassa olivat katsoneet minua WTF ilmeellä. Taisi muuten olla 1. kerta... Nyt niitä tulee jokatoinen tunti :P
Hyvä homma että kuitenkin olin tuon opettajan hyvä ystävä oppilas-opettaja suhteessa joten hän uskottavasti tiesi että olin mennyt sanomaan jotain joka kävi järkeen vain jos on tietoinen Jutta-logistiikasta.
Jutan adjektiivin vertailu
Hyvä- HUONOMPI- huonoin.
Luojan kiitos meillä oli tuona päivänä siunatut kaksi tuntia niin toisen tunnin loputtua jäin luokkaan selittämään tämän logistiikkani.
Niin ja tämän samaisen tarinan saan kulla aina vähän väliä kun mokailen kirjoitusoppien kanssa.
Mutta eipä se minua kauheesti sinäänsä haittaa...
No. Pääsempähän nyt sanomaan että Ha-Ha. Olimpas sittenkin oikeassa...
Onko sulle tullu jotain mokaa mille nyt pystyt nauramaan? Kerro kommenteissa omat kokemukset!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)