Puun ja kaarnan välissä

Joskus on sellaisia tilanteita elämässä ettei oikein tiedä mikä on oikein ja mikä väärä. Ne poikkeustilanteet tekevät elämästä välillä turhankin vaikeaa ja turhauttavaa.
Monesti tälläinen tunne tulee kun ystäväni kertoo minulle jotain joka saattaa olla itsetuhoista. Ne ovat salaisuuksia ja en koskaan haluaisi pettää ystävieni luottamusta. On niitä hetkiä jolloin tuntee velvollisuuden kertoa jollekkin että ystäväsi saisi apua, mutta myös tullee kantelupukki olkapäälle. Usein silloin jättää kertomatta jotain tärkeää - jotain sellaista joka saattaisi parantaa toisen elämää.
Itselläni on tälläkin hetkellä tilanne jossa minun pitää miettiä enemmän kuin koskaan mitä aion tehdä tälle asialle. Monesti kun olen joutunut tähän samaiseen tilanteeseen koitan ensin aina itse auttaa parhaani mukaan ystävääni ja monesti se on auttanut.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä että se on out of my league-

Onko sinulla koskaan ollut tällaista hetkeä ja jos on miten olet menetellyt?
Kommentteja saa vapaasti laittaa kyseisestä aiheesta tuohon kommenttiboksiin :)

Lähtölaskenta alkaa.

Otan tämän aiheen suoraan pois alta nyt kun ollaan tultu siihen kriittiseen ''maailmanloppu'' vuoteen. Maailma ei lopu. Tai ei ainakaan 21. joulukuuta - se on varmaa.
   Ensimmäinen maailmanlopunennustus jonka muistan oli toukokuussa 2003, kun Leider ennusti että planeetta X törmäisi maahan tuhoten maan. Ottaen huomioon että olen tässä nyt olohuoneessani kirjoittamassa tätä blogia, tuo ennustus ei tainnut käydä toteen. ( Ja vaikka laskelmat olisivat menneet pahasti vikaan ja se törmäisikin sitten joulukuussa niin se olisi tarpeeksi lähellä maata jotta näkisimme sen paljain silmin) Nyt ne on vaan siirtynyt kerta kerralla kauemmas ja kun sekin tulee ja menee - tulee uusi ennustus. Mukava 9 vuoden ero kuitenkin tossa edellisessä...
   Kuitenkin tämä 2012 ennustus on taidettu ottaa vähän liian vakavastikkin kun kerta Mayojen pitempi kalenteri ( Mayat olivat minun mielestä yksi kiinnostavimpia kansoja. He tykkäsivät seurata aikaa, universumia, jopa rakensivat temppeleitä sen perusteella kuinka paljon päiviä vuodessa on) siltikään he eivät ennustaneet maailmanloppua vaikka se kalenteri loppuikin. Mitä sinä teet silloin kun oma kalenterisi loppuu? Otat uuden! Ja vaikka sinulla olisi Muumi tai Justin Bieber kalenteri niin olet käsittänyt sen pienestä pitäen että vaikka kalenteri loppuu ei se mitenkään tarkota että maailma loppuu!!!
   Jos näreet oikeasti olisi noin voisin minäkin näin Ultimate Muumifanina sanoa etä kerta kun oma muumikalenterini loppuu 31. päivä joulukuuta niin maailman täytyy loppua siis tuona päivänä. EI EI EI ! Maailma ei lopu koska se on vain kalenteri, ja uusi tulee kauppoihin ennen vuoden loppua ja silloin siinä on yksi vuosi lisää elää!
   Se että minä päivänä Mayojen kalenteri loppuu ei siis ole mitään merkitystä muuten kun jos haluaa tietää että minä päivänä se kalenteri loppuu. Kaikki se jossittelu ja märehtiminen JIM kanavan ''Maailmanlopun ennustukset'' on kaikkea sitä vastaan mitä uskon. Siinä puhutaan monesta Notredamuksen ennustuksista ja mahdollisista Raamatun sanoista, mutta se onkin siinä. Kaikkea ennen kukaan ei ole vielä tuonut  julki että miten se maailma oikein sitten loppuu.


 Mulla on turvallinen tapa lähestyä näitä.


Kiellä aina kaikki maailmanlopun ennustukset - oot oikeessa todella usein ja sitten kun ootkin väärässä - kukaan ei oo sanomassa ''Sanoinhan minä''



Ms. Untuvikko

Yksinäisyyden ihanuus

Kaikilla on aina välillä elämässään niitä hetkiä milloin haluaa olla yksin, on se sitten työpäivän jälkeen yksi lasillinen viiniä vaahtokylvyssä tai joku mieleinen hiljainen paikka.
    Itselleni on tärkeää aina olla yksin kerran pävässä tunnin kahden ajan, jotta voin miettiä syvemmin joitain asioita joita olen aiemmin päivällä vain raapaissut pinnalta. Yleensä tämä ajatteluhetki on viimeiset kaksi tuntia jotka vietän hereillä. Ja siinäkin tosin kerkeää ajatella vain puolia niitä asioita joita on ajatellut päivällä. Sanoinko jo että tykkään ajatella paljon??? Jos en ole ja se ei ole vielä muuten tullut mieleen niin teen sen kaikille selväksi ennen kun lähden julkaisemaan mitään ihmeellisempää.
   Ja tämä käikki mietiskely alkoi mistä?
   Tuossa paripäivää sitten nelonen esitti yhden lempi elokuvistani - Into the Wild , erämaan armoilla. Ja sinä siinä joka menit nyt katsomaan sen wikipediasta niin saanen tyynnyttää vihasi - En pidä siitä sen takia koska siinä on Kristen Stewart pienessä sivuroolissa. Ja joo se Emile Hirsch on aika hemmetin hyvän näköinen (päähenkilö) niin ei silläkään ole (juuri) mitään vaikutusta siihen että pidän siitä.
   Siinä on jotain jota ei voi selittää.. Jotain sellaista joka vain naulaa sun perseen penkkiin ja pistää sut katsoo sen kokonaan loppuun. Christopher McCandless (Emile Hirsch) jätti kaiken minkä hän oli rakentanut lyhyen elämänsä aikana, nostaa tilitään kaiken rahan mitä siellä on, ottaa kimpsut ja kampsut matkaansa ja lähtee vaeltelemaan suuntana Alaska.
    Jotenkin kiinnostavinta kaikessa tässä on se, että hän vain päätti tehdä tämän ilman mitään kummempaa miettimistä. Juurettomuus on asia jota olen aina ihailut. Tulee ihan mieleen Nuuskamuikkunen, joka talvi lähtee etelään. Tämä ajatus että lähtee vain eikä koskaan tule takaisin on jotain sellaista mitä en voisi koskaan tehdä. Tykkäisin olla joskus kyllä jonkin aikaa ( tyyliin kuukauden) ihan eristyksissä muusta maailmasta ja ihmisistä ja vain olla yksin. Nauttia siitä että voi tehdä mitä haluaa milloin haluaa ja olla vapaa....


Jokupäivä....







   Mainittakoon tässä että tuo tarina on perustettu oikeaan tapahtumaan jossa poika nimeltää Christopher McCandless oikeasti lähtee erämaan armoille, pitää päiväkirjaa ajatuksistaan ja teoistaan... McCandless kuoli 24-vuotiaana nälkään hylättyyn bussiin 1992 josta metsänvartiat löysivät hänen ruumiinsa 2 viikkoa kuoleman jälkeen.

 Olkoon rauha hänen sielullaan.


Ms. Untuvíkko

''The Eliminaton'' of ''The Situation''

Terppa ihanat lintuystäväni!

Kävin tässä ystävättäreni kanssa shoppailemassa ja siinä tuli keskusteltua yhdestä sun toisesta asiasta. Monta aihetta oli ja vielä enemmän aasinsiltoja mutta yhteen aiheeseen päädyimme aina.


Mitä pitää tehdä kun joku kuolaa perääsi kun lapsi karamellia?
No itsehän en ole mikään maailman halutuin typy joten en kohtaa tälläista tilannetta *laskee mielessään* koskaan. Kuitenkin, olen erittäin ''Haluttujen'' ihmisten kaveri joten he kohtaavat tätä... Liian usein.
Otan tässä esimerkkinä hyvän ystäväni jonka nimen pidän itselläni... Mutta kutsun häntä vaikka nimellääää..... Karri! Jaaaa... Toinen kaverini voisi olla vaikkaaaa.... Hilda! Karri Ja Hilda!

Okei elikkä tässä hieman back groundia.
Hilda tykkää Karrista LIIAN PALJON. Enemmän kun ystävänä. Enemmän kuin pelkkä ihastus. (How grose ._.) Ja tämä Hilda on kertonut Karrille että tykkää tästä TODELLA paljon, mutta anna olla kun Karri ei tykkää Hildasta! Tämäkin on kerrottu Hildalle useaan kertaan mutta tykkäämisbuumi ei laannu . Do'h!

Kuitenkin. Me puhuimme siitä että mitä oikein pitäisi tehdä kun näinkin tyhmä juttu on päässyt käymään. He ovat hyviä ystäviä ja Karri ei halua pilata heidän ystävyyttään mahdollisella seurustelulla.

Tässä kohtaa tulee esiin ''The Elimination'' of ''The Situation''...
Mikä olisi korrekti tapa kertoa kaverille että ''Hei en tykkää susta.''?

Helpoin tapa on monen mielestä olla hiljaa ja toivoa että se kohta hiipuu ohi. Minun mielestä oikea tapa olisi ottaa se perkeleen laastari pois nopeasti. Elikkä ihan vain repästä. Olla armoton ja sanoa että on vaan frendi. Toki tämä saattaa tuhota kaverisuhteen aivan yhtä lailla kun sanomatta oleminen mutta on reilumpaa toista kohtaan sanoa kun olla sanomatta ja antaa heidän kuvitella muuta. On helpompi ampua haaveet alas kertaheitolla kun antaa niiden voimistua.
Rakkaus on aikamoista kvanttifysiikkaa.

Kaikkeen on monta oikeaa vastausta. Tämä vaan sattuu olemaan minun.